Mitä historia on?

Historia-sanaa käytetään useassa tarkoituksessa. Arjessa puhuttaessa historiaa-sanaa käytetään kuvaamaan mennyttä aikaa tai jotain tärkeää tapahtumaa (historiallinen).  Historia tarkoittaa myös tieteenalaa, joka tutkii järjestelmällisesti ihmisen menneisyyttä. Lisäksi historia on oppiaine, jossa opiskellaan historiatieteen tuloksien päälinjoja. Kaikissa historia-sanan merkityksissä ilmenee ihmismielen pyrkimys muokata menneestä kertomus – jonkinlainen tarina siitä miten nykyhetkeen on päädytty.

Historia-oppiaine ei keskity pelkästään menneeseen, vaan etsimme menneisyydestä nykyhetken juuria ja tulevaisuuden suuntaviivoja. Ihmisellä onkin ainutlaatuinen kyky ajatella alati eteenpäin kiitävässä nykyhetkessä, mitä on tapahtunut ja mitä voisi tapahtua tulevaisuudessa. Samaa pätee Sinun henkilöhistoriaan: mitä sinulle on tapahtunut (esim. lapsuus), vaikuttaa siihen mitä olet nyt. Ja mitä olet nyt, vaikuttaa siihen mitä tulet tekemään tulevaisuudessa.

Historia kuuluu ihmistieteisiin (=tutkii ihmistä). Toinen tieteiden päälaji on luonnontieteet (=tutkii luontoa), johon kuuluu mm. fysiikka ja matematiikka. Historiassa ei ole samanlaisia ehdottomia totuuksia kuten on matematiikassa. Historiassa puhutaankin tulkinnasta.  Esimerkiksi matematiikassa 1+1=2, mutta emme voi historiassa määrittää yhtä ainoata syytä siihen miksi Ensimmäinen maailmansota syttyi.  Eri historiantutkijat tulkitsevat IMS syttymisen syitä eri tavalla. Hieman kuten sama laulu voi saada erilaisia tulkintoja eri laulajilta. Voit myös miettiä, että jos olet riidoissa jonkun kanssa, niin tulkitset riitaasi usein omasta näkökulmastasi. Oletkin saattanut kuulla sanonnan, että voittajat kirjoittavat historian.

Historia on myös valikoivaa. Mieti, jos sinun pitäisi tiivistää tähänastinen elämäsi kirjaksi. Et voisi kirjoittaa jokaista tapahtumaa joka päivältä, vaan valitset niistä tärkeimmät huippukohdat ja mielenkiintoisimmat asiat. Samalla tavalla historiantutkijakin joutuu tulkitsemaan ja valikoimaan, mikä menneistä tapahtumista ovat oleellisimpia nykyhetken kannalta.

Mistä historiantutkija sitten tietää, että jotain on todella tapahtunut? Historian tiedot perustuvat lähteisiin eli todisteisiin. Tässä mielessä historiantutkija on kuin salapoliisi, joka etsii johtolankoja todisteista.  Periaatteessa mikä tahansa asia voi olla todiste (esim. valokuvat, esineet, haastattelut, tilastot). Tärkeimpinä lähteinä pidetään kuitenkin kirjallisia lähteitä, sillä kieli on se väline, jolla ihminen ajattelee.  Historiallinen aika lasketaankin alkaneen 5000 vuotta sitten, jolloin kirjoitustaito keksittiin. Huomaa siis, että tv-dokumentit, museot ja kirjat eivät ole lähteitä vaan tutkimustuloksia.

Historiantutkijan tärkein työkalu on lähdekritiikki. Käytännössä se tarkoittaa hyvin arkista toimintaa, jossa arvioimme tiedon tuottajan tarkoitusperiä ja tiedon suhdetta muihin tietämiimme tosiseikkoihin. Jos kuulet käytävällä juorun jostain ihmisestä, voit kriittisesti pohtia vastaako juoru sinun muita tietojasi asiasta. Ja onko juorun kertojalle syy mustamaalata juorun kohdetta. Samoin historiantutkija pohtii lähteen luotettavuutta.

Tärkeimpiä asioita, joita opiskelemme historiasta, ovat syyt ja seuraukset: miksi jotain tapahtui ja mitä siitä seurasi. Historia voi näyttää jälkikäteen itsestään selvältä järjelliseltä tarinalta, mutta käytännössä historiassa tapahtuu paljon asioita sattumalta tai ne vaativat tietynlaista olosuhteet syntyäkseen. Syistä on hyvä muistaa, että vaikka niitä voi olla monia, kaikki eivät silti ole yhtä merkittäviä. Historian tunneilla opimme myös tulkitsemaan karttoja, kuvia ja tilastoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s